Juoksusta ja musiikista
Tällä viikolla juoksut jäivät melkoisen vähäisiksi, mutta se lienee vain hyvä. Ei kannata pitkän tauon jälkeen ahnehtia liikaa kerralla. Maanantaina kävin lyhyen lenkin. Helsingin Sanomat kirjoitti, että musiikin kuuntelu juostessa on kokemuksena parempi, kuin livekonsertti. Allekirjoitan väitteen, puoliksi. Livekonsertit ovat mielestäni kokemuksena vertaansa vailla ja ramppaankin niissä ahkerasti. Lenkillä musiikki kuitenkin voi kiidättää melkoisiin "tiloihin". Kun juoksee pitkää suoraa kohti taivaanrantaa psykedeelisen musiikin soidessa ja vauhti vain kiihtyy ja kiihtyy ihan itsekseen. Kun maratonin viimeisellä kierroksella vauhti vain kasvaa musiikin vauhdin ja energian kasvaessa ja elämä hymyilee enemmän, kuin ikinä ennen. Ainakaan ei muista muuta hetkeä, kun on vain se hetki tässä ja nyt. Kun tallaa pitkää lenkkiä lumettoman joulukuun synkässä pimeydessä ja musiikki on täydellisessä synkronissa ympäristön kanssa. Sitä alkaa ihmetellä, tuleeko mutkan takaa vastaan tuttu maisema vai jotakin ihan muuta.
 |
| Mitä löytyy tunnelin toisesta päästä? Riippuu siitä, mitä musiikkia kuulokkeista soi. |
Ensimmäinen "pitkä"
Lauantaina juoksin pisimmän lenkin maratonin jälkeen, kympin. Ei ollut helppoa, huono on kunto. Sunnuntaina juoksin nelosen. Ollaan todella kaukana hyvistä ajoista. Olen pohjalla ja ajatus maratonista keväällä tuntuu utopialta. En silti aio luovuttaa.
 |
| Olemme talven portilla. Insomniumin 40-minuuttia kestävän kappaleen "Winter's Gate" ehtii hyvin nautiskella lenkin aikana. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti