maanantai 29. elokuuta 2016

Määrää, toinen viikko

Pitkä lenkki

Aloitin juoksuviikon pitkällä lenkillä tiistaina. Tuona päivänä työpäiväni alkaa normaalia myöhemmin ja käytin tilaisuuden hyväkseni. Katsoin aamulla lapset kouluunlähtövalmiiksi ja nuorimmalle vielä munakellon piippaamaan oikean lähtöajan merkiksi. Sitten pinkaisin matkaan. Juoksu kulki ihmeen kevyesti aamuksi. Nyt on ollut monen monta hyvää lenkkiä perä perää. Ilmat ovat viileneet, johtuukohan siitä? Jossain vaiheessa vielä soitin kotiin varmistaakseni, että lapsi hoksaa lähteä kouluun. Juoksin seitsemäntoista kilometriä, eikä missään vaiheessa oikein hyydyttänyt. Hyvä fiilis jäi.

Vanhempainiltaan

Keskiviikkona oli lapseni vanhempainilta. Lähdin myöhässä, joten juoksuksihan se meni. Hehee. Onneksi on alamäki. Tätä varten juoksen jatkuvasti. Jotta ehtisin ajoissa, kun en tajua lähteä ajoissa. Hullu paljon työtä tekee (kuten esimerkiksi juoksee kymmeniä kilometrejä viikossa), viisas pääsee vähemmällä. 

Pohje alkaa kipeytyä, taas

Torstaina kävin lyhyen, neljä kilometriä. Pohkeessa tuntui särkyä sisäsyrjällä. Kävelin kaikki ylämäet, jotta en rasittaisi sitä liikaa. Taas on otettava pohjehoidot käyttöön. Kylmä-kuuma-suihkut, rullailut, lisävenytykset, koko hela hoito. Tuleekohan joskus aika, että pohkeeni oikeasti kestäisivät suuria määriä juoksukilometrejä viikossa? Tämä on varmaan oma akilleenkantapääni. Tai akilleenpohkeeni, ei mene anatomisesti edes kauas.

Polku peikkometsään.

Lennokkaat vedot

Perjantaina kävin heti työpäivän päälle ottamassa kolme 1000 m vetoa. Aluksi näytti pahalta tekniikan kanssa, Garmin ei meinannut lainkaan käynnistyä. Käynnistyi se sitten lopulta, onneksi. Jaloissa riitti voimaa ja päässä puristusta. Tuntui pahalta, kuten pitääkin, mutta silti jaksoin melko helposti suorittaa vedot loppuun hyytymättä. Olin tyytyväinen!

Väsynyt kymppi, kevyt pitkä lenkki

Lauantain lenkki oli vain kympin mittainen, jotta jaksaisin juosta sunnuntaina pitkän lenkin. Väsynyttä oli meno, ei voi mitään. Sisulla mennään, eteenpäin. 

Tuuli oli yltymässä myrskylukemiin.

Illalla lähdin siipan kanssa olutfestareille. Siellä maisteltuani erilaisia mallasjuomia ja nukuttuani yöllä lyhyehkösti, ei kuitenkaan lyhyesti, koska tässä iässä on jo järki päässä valvomisen suhteen, päätin pysyä suunnitelmassa juosta pitkä lenkki. Menimme anoppilaan hakemaan lapsia yökylästä ja lähdin sitten ruuan ja kahvin päälle juoksemaan sieltä kohti kotia. Eilinen väsymys oli tiessään! Miten tämä on mahdollista? Juoksu kulki kuin siivillä, kuin itsestään. Välillä olin jo unohtaa juoda, kun kulki niin hyvin. Tuntui mahtavalta, pitkästä aikaa. Menin hiukan suorinta reittiä pitemmästi, jotta lenkille tulisi sopivasti mittaa. Tavoitteena oleva 24 km jäi kuitenkin vajaaksi, enkä enää kotinurkilla nälissäni saanut itseäni enää innostettua heittämään jotain turhan tuntuista lisälenkkiä. Tästä on nyt hyvä jatkaa kolmanteen rääkkiviikkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti