Viimeinen normaali lenkkiviikko hetkeen

Viikko alkoi pitkällä lenkillä. Maanantaina aikaa oli tarjolla runsaasti ja päätin ottaa siitä kaiken irti. Pakkasin vyöhön vettä ja geelejä ja arvuuttelin seuraavaksi, mitä ihmettä pukisin päälleni. Sää vaikutti arvaamattomalta. Puin päälleni hiukan enemmän kuin olisin vakaammalla kelillä tehnyt. Sataa tihuutti. Sitten paistoikin aurinko ja käärin takin hihoja. Yhtakkiä alkoi tuulla kovasti ja taivaalta satoi räntää. Sitten paistoi taas aurinko. Geelien kanssa minulla on ollut välillä vatsaongelmia. Viimeksi niitä käyttäessäni ei tuntunut merkkiäkään pulmista. Tällä kertaa geelit olivat kofeiinillisia versioita ja tunsin vatsassa turpoamisen merkkejä. Voiko se johtua kofeiinista vai oliko syynä kuitenkin joku muu tekijä? Arvoituksen ratkominen jatkuu. Kun matkaa oli jäljellä viimeinen neljännes, oli jo kova nälkä. Tuntui pahalta, muttei liian. Kotiin saapuessani nälkä oli jo tosi kova. Ihan kauhea. Nämä olivat tiukat kaksikymmentäneljä kilometriä, mutta tiukkuudessaan tuntuivat tosi tärkeiltä maratonista suoriutumista ajatellen. Oikeastaan hiukan hirvittää, mitä siitä mahtaa tulla, jos reilu kolmituntinen pitkis tuntuu näin pahalta. Pitkiksen jälkeen pyöräilin kaupunkiin asioille, matkaa on n. vartti yhteen suuntaan. Hyvin jaksoivat kintut polkea loppunousunkin ylös, onneksi.

Muutaman arjen aikataulujen saneleman lepopäivän jälkeen kävin vetämässä lyhyen lenkin ja siinä lyhyitä kiihdytyksiä täyteen pikajuoksuvauhtiin. Ne tuntuivat hyviltä! Juuri sopivan pahoilta, että tunne on vielä hyvä. Voima jylläsi ja päässä riitti sitkeyttä olla luovuttamatta kesken leikin. Täydellistä!

Kolmannen lenkin tällä viikolla juoksin vapunpäivänä. Tekikö liiallinen munkkien ja siman nautiskelu vai mikä, mutta joka tapauksessa lenkki oli aivan kamala. Pohkeet olivan ihan tulessa. Pysähdyin monta kertaa venyttämään, mutta ei auttanut. Sinnittelin koko seitsemän kilometriä, mutta se oli hirveää. Kuuden päivän päästä juoksen puolimaratonin, joten nyt on pakko tsempata putkirullailun, kylmä-kuuma-hoitojen ja venytysten kanssa.

Lenkkireitin varrelle osui linna. Linnojen katselun taustamusiikiksi käy viikinkimetalli oikein hyvin. Linna tosin ei ole sinnepäinkään viikinkiajalta, mutta ei kai se nyt ole niin justiinsa.

Puolimaratonille ilmoittautumisen kanssa vehtaan vielä. Jos ilmoittaudun nyt, niin kuitenkin tulee joku viime hetken flunssa ja rahat menevät hukkaan. Ehkä viivyttelen vielä hetken.