sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Lepoa

Tiistaina kävin kokeilemassa juoksuaskelta pitkän lenkin jäljiltä. Lievästi tuntui raskaalta aluksi, mutta se meni lämmetessä ohi. Sää oli normaalin talvinen ja sellaisena virkistävä. Hölkkäsin metsäistä maantien laitaa järven rannassa, kun kuulin koputusta. Käännyin katsomaan. Palokärki hakkasi puuta aivan tien vieressä! "Nak nak nak" "TYY!" "nak nak..." Hauska!

Juoksun ohessa voi harrastaa myös lintubongausta.

Torstaina koitti toisen kevyen lenkin aika. Lähdin taas juoksemaan työpäivän keskeltä. Vaihdettuani vaatteet tajusin, että urheiluun sopivat käsineet olivat jääneet kotiin. Nappasin vaihtosukat taskuun ja työnsin näppini niihin siinä vaiheessa, kun alkoi paleltaa. Hyvin toimi! Jalkapohja on kipeä. Pitääköhän tästä huolestua?

Talvista on. Ei ole välttämättä kauan, jos ennusteisiin on uskominen.
Loppuviikon urheilut koostuivat hierojalla käynnistä, mäenlaskusta ja lumen kolaamisesta. Vähäistä siis, mutta aika kului oikein hyvin. Siinä hierojan pöydällä maatessa kuuntelin radiosta, kuinka "mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy". Sattuu myös, kun pohkeessa sormet kääntyy. Olivat taas kerran jumissa mokomat koipilihat.

Järven selkä oli tyyni. Koko maisema niin tyyni, että mietin miltä se on mahtanut näyttää muinaisten eränkävijöiden silmissä. Ovatko edes käyneet täällä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti