Munakello on meidän perheessä osoittautunut todella monikäyttöiseksi välineeksi. Meillä se on uunissa kiinteästi integroituna. Kello näyttää ajan digitaalisesti ja piipittää kauan, todella kauan. Tämä on erittäin hyvä, koska perus-perhehärdellin sirpaloittamalla aivotoiminnalla voisi lyhytkestoinen piippaus jäädä helposti huomaamatta.
Munakellolla voi luonnollisesti ehkäistä pullien palamista uunissa tai muussiperunoiden kiehumista hellalla kuiviin. Sillä voi myös vauhdittaa erilaisia lähtemistilanteita. "Tänä aamuna meillä on neuvolaan lähtö, pukekaapas päälle! 10 minuuttia aikaa, laitan piipparin!" Johan alkaa tapahtua. Munakello toimii myös tietokoneella vietetyn ajan tarkkailuun. Kauan odotettuja vieraitakin on odotettu joskus munakellon ääressä.
Nyt lasten kasvettua sen verran isoiksi, että pärjäävät hetken aikaa kotona keskenään, mutteivät vielä osaa luotettavasti tulkita ajan kulumista tavallisesta kellosta, on munakellolle löytynyt yksi sovellus lisää. Kun äiti lähtee lenkille perheenpään ollessa vaikkapa ansiotyössä, laitetaan munakelloon sopiva aika, esim. 45 min. Sitten vain täytyy rientää viivana ulos ovesta, jotta ehtii takaisin ennen äänimerkkiä.
Olen oppinut melko hyvin tietämään, kuinka kauan aikaa tarvitaan minkäkin pituiseen lenkkiin, kun huomioidaan alussa tapahtuva satelliittien odottelu ja loppumatkan ylämäet. Joskus olen myöhästynyt ja tästä kiitoksena on tullut nenäkkäitä huomautuksia. Yksi lapsista ilmoitti joskus tietävänsä, miksi olen niin hidas. Se johtuu siitä, että kävelen ylämäkiä. Tätäkin pahaa tapaa munakellon käyttö suitsii kätevästi. Ei tee mieli löysäillä, kun tietää minuuttien juoksevan.
Siispä lenkille, aikaa 50 minuuttia. Vauhtia, kello käy jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti