Minua on siunattu puolisolla, joka on hyvin saman kokoinen kuin minä. Siitä seuraa tiettyjä elämää helpottavia etuja. Yksi sellainen on yhteiset lenkkikengät. Sain joku aika sitten perheenpäältä kahdet turhiksi jääneet maantietossut hänen siirryttyään enemmän polkujuoksijaksi. Merkitsimme ne sekaannusten välttämiseksi koodein "1 S" ja "2 S", S niinkuin Supernainen. Nyt 2 S:t ovat tulleet tiensä päähän. Ne ovat kiidättäneet minut läpi monta pitkää ja lyhyttä lenkkiä.
Näillä olen juossut elämäni pisimmän harjoituslenkin 28,3 km. Olin lähtenyt ystävän kanssa liikkeelle sillä ajatuksella, että juoksemme harjoitusohjelmaani sopivan ylipitkän lenkin, max 24 km. Ilman GPS:ää juokseva ystäväni ehdotti tätä reittiä, koska arveli sen menevän hyvin lähelle oikeaa matkan pituutta. Ne viimeiset neljä kilometriä olivat melko pitkiä kilometrejä.
Olen raahautunut näillä kengillä läpi yhden Finlandia Marathonin tappavassa 18 asteen hellepätsissä. Pääsin alle 5h, juuri ja juuri. Jos joku vinoilee, ettei se ollut maratonJUOKSU, koska kävelin melko paljon matkan aikana, haistakoon hikisen lenkkarin! Se oli taistelua, alusta loppuun!
2 S:ien viimeisen lenkin juoksin perheenpään seurassa illansuussa, maha täynnä yhden pienen ja toisen vähän isomman suloisen pojan kimppasynttäreiden todella maittavia herkkuja. Isompi pojista on kummilapsemme. Miehen edellispäivän ultrajuoksu antoi minulle kivasti tasoitusta. Ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun yhteislenkki puolison kanssa oli haave vain. Näin ne lapset kasvavat. Tuvassa oli täysi disco käynnissä, kun palasimme kotiin. Musiikki pauhasi ja valot räpsyivät. Kiitos, Asics-GTjotain 2 S! Hyvin palvelitte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti